Muistan, kun ensimmäisen kerran näin Vihdin kesäteatterin näyttämön runsaassa lumessa keskellä talvea. Ensimmäinen ajatukseni oli; -Vau! Tänne pitäisi tehdä jotain talvella! Kun sitten Robin Hoodin sydämen yö näytöstä tehdessäni tajusin miten katoksen kangas voisi toimia myös valkokankaana, ymmärsin että sen näytelmän pitäisi olla Talvisota.
Miksi sitten Talvisota ja miksi juuri nyt? Mieli vain toimii niin, että se mitä maailmassa tapahtuu, heijastuu siihen mitkä näytelmät nousevat mieleen.
Ne asiat, jotka unohdamme, saatamme joutua elämään uudestaan. Nyt jos koskaan olisi tärkeää muistaa mitä sota on. Sota on kammottavaa ja hirveää. Sen särkemät palaset sirpaloittavat ihmismieliä, joiden traumat siirtyvät monien sukupolvien läpi koskettaen valtavaa määrää ihmisiä. Me emme saa väsyä ja unohtaa mitä varsinkin Ukrainassa tai Palestiinassa tapahtuu. Nyt pirstaloituvassa ja ihmisiä jakavassa maailmassa olisi tärkeä muistaa solidaarisuus. Ymmärtää ja auttaa kärsiviä. Ei pelkästään toivoa hyvää vaan uskoa hyvään ja tekojen kautta osoittaa se todeksi.
Talvisota näytelmä ei ihannoi sotaa. Se ei kuvaa taisteluja. Talvisota on näytelmä viimeisistä päivistä ennen rauhaa. Se on näytelmä viimeisistä hetkistä, kun etujoukoissa olevat ihmiset pelkäävät pahinta ja rukoilevat toivoa.
Minulla on visio näytelmästä, joka tapahtuu pimeässä, hiljaisuudessa keskellä talven kauneutta. Ihmiset istuvat tiiviisti yhdessä ja kokevat yhdessä jotain tärkeää, jota on vaikea kuvata sanoiksi. Haluan ohjata hartaan mutta koruttoman näytelmän joka tuo katsojan hyvinkin lähelle yksittäisten ihmisten ajatuksia keskellä kaikkea sitä mennyttä kauheutta; talvisotaa.
Haluan hyödyntää pimeyttä, kylmyyttä, talvea, elävää tulta ja lämpöä. 360 asteen äänimaisemalla ja projisoiduilla videoilla tuoda kaiken intiimin keskelle jotain suurta ja yllättävää. Haluan luoda tunnelman, jossa koemme jälleen yhteenkuuluvuuden tunteen ja muistamme.
Muistamme ja haluamme auttaa ja tukea niitä, joilla nyt on vain jäljellä pelko ja toivo.
– Ohjaaja, Eero Järvinen
