Vihdin Kultsan lavalla nähtävässä versiossa Lumikki päätyy ilkeän äitipuolen ahdistamana asumaan kaupungin laidalle seitsemän oudon hyypiön kanssa. Monikerroksinen tarina antaa jokaisen ikäluokan katsojalle jotakin ja koko perheen näytelmää voi tulla mainiosti katsomaan ilman lapsiakin.
Hyypiöt ovat omien sanojensa mukaan tosiaalisapauksia, eli sosiaalitapauksia. Jokaisella heistä on jokin yhteiskunnan diagnosoima sairaus tai heihin asettama ”leima”, jota käsitellään kunnioittavasti ja hienovaraisen humoristisesti näytelmän ja musiikin keinoin. Jokainen kaipaa rakkautta ja ystävyyttä, olipa henkilö sitten autismin kirjolla, ADHD-diagnosoitu, masentunut tai vaikka maailman kaunein tyttö. Näytelmässä pääosassa on se, että todellista kauneutta on välittäminen.
Lavalla kuullaan ja nähdään näyttelijöiden tulkitsemina vauhdikkaita kappaleita poikabändipopista heviin ja irlantilaisista juomalauluista koskettaviin pianoballadeihin
